Pajaretki

Perjantaina Museoveturiseura teki laskentatavasta riippuen toisen tai kolmannen retkensä VR:n Hyvinkään konepajalle. Ensimmäinen oli kahvihuoneen kautta tilattu, toinen melkein virallisissa talkootyötehtävissä rautatielaitoksen 150-vuotisjuhlilla ja nyt taas kahvihuoneen kautta.

Tällä kertaa kierrettiin viiden hehtaarin alue veturisähköasentajan opastamana koluten paikat paljon tarkemmin kuin aiemmilla kerroilla. Rautatiehistoriaharrastajien näkökulmasta alueen mielenkiintoisin kolkka oli pantu täysin uuteen uskoon. Aikanaan museoon päätyvä kalusto oli siirretty siistiin jonoon Hr11:n johdolla. Jono tulee saamaan jatkokseen isokokoisten kotimaisten veturisarjojen ääripäät eli valmistussarjansa ensimmäisen "Ukko-Pekan" ja viimeisen "Riston".

Viereisellä raiteella oli junallinen tavaravaunuja täynnä toistaiseksi karkeaseulottuja aarteita. Vaunuletkan sisällölle Toijalan "Jumbokin" on vähän velkaa. Hyvältä näytti maamme rautatiehistorian tulevaisuus. Nykyisen rautatiekaluston kunnostushalleille kävellessä pohdiskelimme, mikä muu ammattiala olisi perusluonteeltaan niin tulevaisuuteen katsova kuin museoala. Siellä kun täytyy tietää jo pitkälle etukäteen, mitä säilytetään.

Museokaluston jälkeen päästiin katsomaan tilat, joissa maamme rautatiekalustoa on pidetty kunnossa toisen maailmansodan jälkeisistä ajoista saakka. Vaikka valtaisat hallit ovat aikansa rakennustekniikan tuotoksia, ovat ne osoittautuneet hämmästyttävän muuntautumiskykyisiksi liikkuvan kaluston uudistuessa. Viimeisimmät isot rakenteelliset muutostyöt on tehty 1980-luvulla.

Sitten edellisen konepajavierailun päädyin leipätyön johdosta suorittamaan Työterveyslaitoksella nipullisen työsuojelukoulutuksia. Helsingin peruskurssilla käytiin vierailulla eräässä isossa valtionyhtiössä. Jos tarvittaisiin hyvä esimerkki, olisi VR:n Hyvinkään konepaja sellainen. Keskeiset huoltotilat ovat nykyään siistit kuin oltaisiin sairaalassa. Turvavarusteet - kypärä, lasit ja liivi - puetaan päälle heti hallitiloihin siirryttäessä. Museoveturiseuran joukko, jälleen kerran, toimi sekin esimerkillisesti.

Konepaja tarjosi vierailijoille kahvit. Kahvi"huone", paremminkin terassi, oli upein tähän saakka kokemani. Näkymä - tietenkin syyskuun 2014 kalustolla - oli koko lailla tämä.

Kiitos, Timo!

Ensi kerta

Päädyin SPR:n Nälkäpäivä-tempauksen kerääjäksi ensi kertaa elämässäni. Kerran tai pari aiemmin on kysytty, mutta silloin tuli aina jollakin teko- tai tosisyyllä kiemurreltua irti. Nyt menin ja sain helpon tehtävän: aamun ensimmäinen vuoro kylän pienimmässä ja hiljaisimmassa marketissa.

Tempaus alkoi jo torstaina. Sitä ei voinut olla huomaamatta Kampissa, jossa keräyspartioita oli muutaman metrin välein.

Ensi kerta nälkäpäivää oli toinen kerta kansalaiskeräystoimintaa tänä vuonna. Reilu viikko sitten kylässä toteutetussa Sotiemme veteraanit -keräyksessä sain Panssariprikaatista kahden ilmatorjuntamiehen vahvuisen partion opastettavakseni ovelta ovelle "Vekselilaaksossa".