Ruudinkäryä

Päättyvää viikkoa on maassa vietetty muun muassa museoviikkoa ja ampumataitoviikkoa. Viimeksimainitun merkeissä kotikylän yhdistys järjesti tänään ulkoradalla ampumataitopäivän, johon päätin mennä mukaan.

Tunnustaa täytyy, että en ole lajia liiaksi harjoittanut. Neljännesvuosisata sitten sotaväessä ammuin silloisen ykkösluokan pinssin, johon ei muistaakseni hurjia vaateita ollut ja jonka sain viimeisten joukossa. Joskus myöhemmin innostus on välillä iskenyt ja pian taas laantunut. Jos siinä välillä on täytynyt taulun tähdätä, on mennyt yleensä ohi. Niin tänäänkin toisissa kohden, toisissa taas ei.

Ammuttiin niinsanottu prosenttiammunta pistoolilla ja kiväärillä, ja kisalajeista pikapistooli. Kivääristä pidän enemmän, ja sain ammuttavakseni oikein miellyttävän aseen, mutta hämmästyksekseni parhaan tulokseni tein pikapistoolissa. Olisiko niin, että kun laskettelee vaaditut laukaukset menemään ensin 10 ja sitten 8 sekunnin sisällä, eivät harjoittelemattomatkaan kädet ehdi vapista liikaa?

Muuten olen sitä mieltä, että ampumataidon alkeet on yhdenlainen kansalaistaito. Vähän kuin moottorittomalla tai moottorikäyttöisellä ajoneuvolla liikenteessä ajaminen. Ja pitkälti samoista syistä.