Keväinen lauantai

Aamupäivällä petivaatteiden tuuletuksen jälkeen suunnattiin auton nokka Tampereelle. Automarketista mukaan istukassipuleita, porkkanansiemeniä, köynnöstuki, pari poolopaitaa, kissanruokaa, ihmisenruokaa ja sen sellaista tarpeellista. Ja veturitallille pumpputermos vuosikokouspäivänä rikotuksi tulleen tilalle (seuran hallituksen jäsenen kehotuksesta huolimatta en kantanut laatikkoa alapuolelta, joten omaan piikkiin menee). Toista pumpputermosta tarvitaan viimeistään, jos veljesseuran väki jonakin yönä tai päivänä tarvitsee huoltotoimia pääradan varrella.

Kaupan ulko-ovella yhytti haalariasuinen nuori mies antaen ymmärtää, että olemme juuri sen oloinen pariskunta, joka haluaa Tampin. Oikeassa oli.

Paluumatkalla käytiin kahvilla ja sämpylällä toisessa automarketissa, maan vanhimmassa laatuaan.

Kotiin palattua lykättiin kottikärryt ulos ja tartuttiin lapionvarteen. Lehtikomposti oli pintakerroksen alla vielä jäässä, ja muutaman pinnasta raavitun kottikärryllisen jälkeen lapio vaihtui haravaan. Koivunrisut koottiin kasaan ja talven lumitöiden nurmelle tuoma sora pantiin pois. Kun nurmi vielä hiukan kuivahtaa, alkaa sammalsodan kevätoffensiivi, mutta iltapäivän kuopsutuskin tarjosi jo puhtaampaa näkymää.

Työhaalareista ja saappaista kuoriuduttuamme vaihdoimme lenkkivaatteisiin ja hölkälle. Ehdittiin parahiksi kuulemaan ehtookellot. Saunalenkin jälkeen yrttiperunat uuniin ja saunaan. Ja myöhäisen päivällisen jälkeen polkaistiin vappusima käymään.

Radioillan selkouutiset kertoivat, että veteraanipäivää vietetään, koska Suomi kävi sotaa Venäjää vastaan vuosina 1939-1944. Historiankirjoissa vihollismaan nimi oli jotain muuta. Seuraavaksi radio-ohjelmassa olivat venäjänkieliset uutiset. Jos, kuten arvelen, selkouutisten yksi tärkeä kuulijakunta ovat maahanmuuttajat, auttoi radio tässä kohden heitä saamaan uudesta kotimaastaan melko erikoisen kuvan.

Siitäkin huolimatta oikein hyvä päivä.