Yllättäen vanhoja tuttuja

Torstai-iltapäivänä Tampereella parrakas mies tervehti nimeltä kutsuen. Sekunnin verran raksutti tyhjää, kunnes tunnistin vanhan koulukaverin. Kari oli liikkeellä vaimonsa kanssa, ja syötiin kolmisin myöhäinen lounas tai varhainen päivällinen ja muisteltiin asioita kahdeksankymmenluvulta. Kovin monen vanhan toverin nykytilannetta ei tunnettu, ja luokkakokouksistakin on jo aikaa.

Tänään Äkäslompolon marketin ovella miltei törmäsin vanhaan opettajaani. Hän oli jo aamupäivälenkin tehnyt; me vasta lähdössä ja matkaevääksi vissyä ostamassa. Ei Pertti koskaan luokanvalvojani ollut, toisin kuin veljelläni, mutta opetti muutamaa ainetta joinakin ala-asteen vuosina.