Progea ja psykedeliaa teollisen aikakauden sydämessä

Perjantai-iltana kului musiikin merkeissä. Ajeltiin sateista moottoritietä kaupunkiin, jätettiin auto terveydenhuolto-oppilaitoksen parkkipaikalle ja käveltiin sateenvarjojen alla Tampere Filharmoniaa kuuntelemaan. Tällä kertaa ohjelmassa oli hiukan tavanomaista progressiivisempaa klassista viime vuosisadan alkupuolelta ja sitä edeltäneen lopulta. Kapellimestarina lekutti persoonalliseen tapaansa ensi vuoden alusta RSO:n johtajaksi siirtyvä H. Lintu.

Ilta alkoi Bartókin "Ihmeellisellä mandariinilla". Teos kantaesitettiin Kölnissä vuonna 1926, mutta kaupungin pormestari, sodan jälkeen Saksan Liitotasavallan liittokanslerina pitkään toiminut K. Adenauer kielsi sen esittämisen heti ensi-illan jälkeen. Teos ei tainnut sopia silloisen kulttuurieliitin makuun. Ei voinut olla tulematta mieleen se kohtalon iva, että Adenauerin kuolinvuonna 1967 sai Länsi-Saksassa alkunsa elektronisen musiikin edelläkävijöihin kuulunut Tangerine Dream -niminen kokoonpano. Pikkusitrusten kosto liian sovinnaiselle kaupungin- ja valtionjohtajalle? "Ihmeellinen mandariini" oli nimensä alkuosan veroinen. Musiikillisesti sivistynyttä puolisoani vapaasti lainaten "kappale jossa ei voi arvata, mitä seuraavaksi tulee". Loppuosan konemaisuus oli kuin industrialia tai teknoa vuosikymmeniä ennen kuin kumpaakaan tyylisuuntaa oli muka keksitty.

Toisena esityksenä kuultiin Ravelin "Tzigane". Säveltäjä halusi luoda unkarilaista mustalaismusiikkia rohkeasti lainaten teoksen, jonka esittäminen edellyttää paganinimaista viuluvirtuoosisuutta. Tampere Filharmonian oma viuluviikari, eteläkorealaissyntyinen konserttimestari Kim, esiintyi synnyinmaansa kansanpuvussa ja elehti muutoinkin vaatimattomasti antaen soiton puhua puolestaan. Esityksen jälkeen mestari taputettiin lavalle neljästi.

Illan päätti Berliozin "Fantastinen sinfonia op. 14". Jos kolme ensimmäistä osaa olivat satunnaisen harrastajan korvaan verraten perinteistä sinfonista musiikkia, tarjosivat kaksi viimeistä puhdasta psykedeliaa - jälleen ajalta kauan ennen kuin moista määrettä alettiin soveltaa ajankohtaiseen musiikkiin. Pitkälti ikivanhasta "Dies iraesta" kudottu päätösosan sävelmaailma jäi soimaan päähän pitkäksi aikaa.