Kesäkauden päätös

Sunnuntainen talkootyöpäivä alkoi herätyskellonsoitolla puoli kahdelta. Veturitallille saapuessani Ilkka, Pekka ja Timo olivat jo paikalla. Paloletkuja vesipostilta ratapihalle vetäessämme kuulimme etelästä lähestyvän kolkkeen: Haapamäen Museoveturiyhdistyksen juna Dv15 nro 1991:n vetämänä vemputteli Toijalaan juuri sopivasti etuajassa. Junarunko jäi raiteelle 8, ja veturit otettiin tallialueelle. Dv15 kääntölavalle ja pyhäpäivän päätähti, Tk3, tallitielle. Vettä höyryhevolle, kahvikupillinen sitä haluaville, tavanomaiset kuulumisten vaihdot, jokunen väsynyt huumorinkipinä, ja sitten nukkumaan. Paikalliset koteihinsa, vieraat majoitusvaunuunsa.

Kello oli 3.11 lähtiessäni tallilta. Kylän pisimpään auki oleva kapakka oli juuri lähettänyt iltavirkuimmat illanviettäjät matkaan. Kotifutonilla uni tuli, mutta kevyesti. Viljami-kissa pyysi ulos neljän maissa, eikä ovenavaajaa enää nukuttanut. Mikäs siinä, kello olisi kuitenkin herättänyt 4.30.

Aamuvarhaisella ryhdyin puolisoni kanssa vääpelöimään aamiaista veturitallin talkooväelle. Kulta oli päättänyt leipoa kaksi pellillistä sämpylöitä. Niiden suosio on aina taattu. Keittelin kaksi isoa pumpputermoksellista kahvia ja yhden teevettä ja viipaloin kurkkua ja paprikaa leivänsärpimeksi. Seitsemäksi oli pöytä katettu museotallissa, kuten oli luvattu. Oman seuran väkeä saapui hiljalleen, samoin vierailevan seuran, kuka majoitusvaunusta, kuka kauempaa. Uunituoreet maistuivat. Ja Eskon suoraan maan virallisesta omenakaupungista tuliaisinaan tuomat Melbat ja Punaiset kanelit.

Valkeakosken radan museojunassa oli tällä kertaa vain neljä matkustajavaunua. Vain-sana puoltaa paikkaansa, koska kysyntää olisi ollut hyvin viidennelle. Toijalassa seisoneessa museojunarungossa olisi ollut vielä yksi teräskorinen, mutta se olisi ollut täydellisen epäaito höyryveturin vetämässä Valkeakosken radan matkustajajunassa. Niin sitten matkustettiin kuin konsanaan niinä rautateiden ruuhkaliikenteen vuosina, joina Valkeakoskellekin kannatti ajaa säännöllistä henkilöjunaliikennettä: istuttiin tiiviisti ja seistiinkin. Vaikka tapahtuman markkinointibudjetti oli nolla euroa, seutukunnan väki lähti kiitettävästi liikkeelle.

Kuvassa museojunan veturi, Tampereen Pellava- ja Rautateollisuus Oy:n eli Tampellan vuonna 1947 rakentama kevyt tavaraliikenneveturi Tk3 "Pikku-Jumbo" nro 1136 Valkeakoskella vaihtamassa junan päästä toiseen paluumatkaa varten. Valkeakoskelle mentiin nokka edellä ja sieltä palattiin tenderi edellä. Kääntölavaa kun Valkeakoskella ei ole koskaan ollut.

Museoveturiseuran nelimiehinen junapartio otti hoitaakseen vaunujen valvonnan ja apuportaiden kiinnittämisen pysähdyttäessä ja irrottamisen matkaa jatkettaessa. Helppo homma, paitsi heillä, jotka joutuivat tyynnyttelemään aikuisten (sic!) kiukuttelua siitä, että menomatkalla oli ahdasta. Enemmistö matkustajista viihtyi, ja piti tiivistunnelmaista matkaa jopa hauskana.

Mutta olisi siellä se viides vaunu silti saanut olla.

Toijalaan palattuaan veturi otettiin raiteelle 7, halkovaunun viereen. Vesitysletku oli vedetty odottamaan, ja tankki tuli täyteen pikaisesti.

Halonheitto tenderiin kävi ripeästi kuuden miehen ketjulla: kaksi halkovaunussa, kaksi ratapihalla vaunujen välissä (kuvassa Juha ja Simo) ja kaksi höyryveturissa. Minä, joka olen hyvin huono saunamies enkä muutenkaan välitä kuumista paikoista, päädyin taas harjoittelemaan höyryveturin hyttiin. Mutta kuten sanottua, nyt käytetyllä menetelmällä homma hoitui ripeästi ja kevyesti. Polttoainetäydennyksen jälkeen veturi ajettiin vaunuletkan päähän.

Veturin tultua ruokituksi oli talkoolaisten vuoro. Paikallistuntemuksella suosittelimme Iskhmetiä, pakkauduttiin kolmen autoon ja mentiin paikalle. Vieraileva seura tarjosi, mistä suuret kiitokset.

Lähtöajan lähestyessä humahti kääntölavalla lepäilleen Dv15:n kasikone hörsköttämään. Paikallisluvat kyseltiin, ja ensin vaihdemiesten, sitten VR:n kauko-ohjaajan ohjeiden mukaan dieselvetäjä siirtyi junansa kärkeen ratapihan pohjoispäähän. Dv15:n moottorin ääni on niin kaunis, että nousin ratapiha-ajon ajaksi hyttiin nautiskelemaan.