Elokuvan DNA

Aamupäivällä käytiin vaihteeksi kotikylän kirkossa. Aamiainen syötiin ennen kirkkomatkaa, mutta lehdenluku jäi tällä kerralla myöhemmäksi.

Helsingin Sanomat kirjoitti elokuvan DNA:sta (nörttiä tai ei, kirjoitin aluksi "DNS:stä"), ideoista joita elokuvantekijät kierrättävät toisilleen.

Jutun lukemisen jälkeen tuli mieleen simppeli kysymys, onko sankarina esiintyvä Mark Cousins tai jutun kirjoittanut toimittaja koskaan kuullut intertekstuaalisuuden tai transposition käsitteistä tai - jos nimiä pitää mainita - Iulia Kristevasta? Onko jutussa jotain uutta, mitä tulee kulttuurin jälkeensä jättämiin, edelleen ja uudelleen tulkittavissa oleviin teoksiin paitsi, että nyt pidättäydyttiin elokuvan maailmassa?

Kertakäyttötuotteita valmistavat firmat, kuten Apple ja Samsung, ovat äskettäin riidelleet satojen miljoonien dollarien edestä siitä, kuka on ensiksi keksinyt mitäkin. Eivätkö kulttuurillisessa toiminnassa kaikki lainaa kaikilta? Aiemmin tai myöhemmin tehneiltä? Elokuvan suuriksi nimiksi kai jäävät Eisenstein ja Chaplin aikalaineen, koska he osuivat ensimmäisiksi. Ainakin on helppo sanoa myöhemmin tulleiden matkineen heiltä sitä tai tätä.