Kovilla kengillä pääkaupungissa

Sen verran kovaa toimintaa oli luvassa, että päivän varustukseksi oli käsketty turvakengät jalkaan. En ole sellaisissa ennen Helsingin junaan lompsinut. Tai koputellut, minusta kun moisen nimen ansaitseviin jalkineisiin pitää sisältyä naulaanastumissuojaus.

Kurssin käytännön tehtävänä käytiin tekemässä työturvallisuustarkastus melko (luetaan hitonmoisen) isoja kappaletavara-automaatiojärjestelmiä käyttävässä organisaatiossa, jonne matkustettiin kurssin piikkiin komeasti tilausbussilla. Oli hyvin hoidettuja asioita, ja vähemmän hyvin. Kurssin tavoitteen mukaisesti tarkastelu tehtiin työsuojeluvaltuutetun tai -päällikön näkökulmasta, eli pilkkua oli lupa ja käsky viilata. Joidenkin mielestä hyvinhoidetut asiat rajoittuivat luokkahuoneeseen, jossa yleisesittely pidettiin. Oma ryhmäni löysi paljon hyvääkin, viisi diallista myönteisiä ja vain yhden enemmän kielteisiä huomioita. Kiitos ryhmänjohtajana toimineen pelastusalan ammattilaisen Jannen, ryhmämme huomio kiinnittyi tai kiinnitettiin käytännössä tärkeisiin asioihin. Erinomaisia huomioita saatiin myös laboratorio-, sähkö- ja muiden kriittisten alojen edustajilta. Vertaisoppiminen oli huipussaan. Sähkökirjoituskonetta alati repussa kantavana pääsin minäkin kunniavirkaan, ryhmän sihteeriksi. Eli raportti tehtiin Impressillä, ei PowerPointilla.