lauantaina, maaliskuuta 12, 2011


Ruskeilta hangilta valkeille


Kiire loppuu siihen hetkeen, kun auto on kuormattu vaunuun, ja aikaa lähtöön on vielä toista tuntia. Käytiin perinteiseen tapaan yöpalalla eli Hesburgerissa kasvisaterialla. Juna saapui Tampereelle melkein ajallaan, mutta jatkoi kohti pohjoista useita kymmeniä minuutteja myöhässä. Tuskin autovaunujen liittäminen niin kauaa kesti, vaikka vajaalla miehityksellä kuulemma toimittiinkin. Hieman myöhässä Aurora Borealis oli Kolariin saapuessaankin, mutta vastaavasti autojen purku kävi ennätysnopeasti.

Sesonkiaikaa eletään. Junassa näytti olevan tavanomaista vähemmän autoja, mutta vastaavasti linja-autoilla asemalta matkaa jatkavia sitäkin enemmän. Lumen määrä ei ole etelään verrattuna poikkeava, mutta se on puhtaampaa.

Saunalenkille lähdettiin periaatteella aina mäki velkansa maksaa. Sopii hyvin, että maksuaika on pitkä ja korko matala. Isometsännousuksi ristityn parikilometrisen ylämäen myötä mentiin niin ylös Yllästä kuin latu tällä puolen vie, ja sitten lasketeltiin välillä kevyesti lykkien useampi kilometri Tunturijärven kautta maantien laitaan Kuertunturin alle. Oikeastaan vasta sen jälkeen alettiin nähdä enemmälti muita hiihtäjiä.

Majoituspaikat olivat näille viikoille yllättävän tiukassa. Vakiokämppiämme ei ollut vapaana. Hiljattain rakennettu luhtitalohuoneisto on makuumme turhan pramea. Kaikki tarpeellinen ja tarpeetonkin on ja kaikki toimii, mutta jotakin puuttuu: puumateriaalien tuottama lomakämpän tunnelma.

Avaimen saantia odotellessa kävimme teellä luontokeskuksella. Sattumalta tavattiin tuttavaperhe kotikylästä. Olivat myös tulleet autojunalla, mutta Rovaniemen kautta. Sen suunnan Edm-makuuvaunujen varustus kun kuulemma sopii paremmin lapsiperheen matkustamiseen kuin Kolariin vievän CEmt-kaluston.

Lähipäivien toimintasuunnitelmaan kuuluu lähinnä hiihtäminen, nukkuminen ja syöminen. Kissaveljiä on tietenkin ikävä, mutta ne ovat hyvässä hoidossa.

Ei kommentteja: