torstaina, joulukuuta 02, 2010


Kokouspäivä Tampereella


Tampereella on viime aikoina tullut käytyä useasti niin töiden kuin opintojen tai muun vapaa-ajan merkeissä. Tänään oli vuorossa ensinmainittu. Päiväohjelmassa oli kaksi ohjausryhmäkokousta. Ensimmäinen, oppisopimusasioita koskeva, pidettiin perinteikkäässä talouskoulussa, nykyään TPA:na tunnetussa oppilaitoksessa. En muista talossa sisällä aiemmin käyneeni, mutta aikanaan tapailin samoilla nurkilla erästä viehkeää neitokaista.

Alkuperäinen talouskoulurakennus on arkkitehti Wivi Lönnin kynänalaa viime vuosisadan alkuvuosilta. Kuulin, että vanhaan osaan oli hiukan myöhemmin rakennettu myös lisäsiipi lähinnä asuntolakäyttöön. Siipi purettiin 1970-luvun alussa nykyisen uuden koulutalon tieltä. Kokoushuone säilyneen talovanhuksen toisessa kerroksessa oli tyylikäs. Korkea, paksuseinäinen ja tummakalusteinen. Seinällä ei ollut aktiivitaulua vaan öljymaalaus. Toisen seinän täytti kookas vitriini kristalleineen. Vettä tarjottiin kylläkin käytännöllisistä Aino-laseista.

Rehtori talon emäntänä olisi tarjonnut kokousväelle lounaan, mutta muilla paitsi minulla tuntui olevan kiire. En kehdannut jäädä ainoaksi syöttilääksi. Siksi toiseksi kokouksen alussa tarjoiltu lohipiirakka ja joulutorttu täyttivät vielä vatsaa.

Ennen toista kokousta oli reilusti aikaa, mutta ei kuitenkaan niin paljoa, että olisi ollut mielekästä lähteä linja-autoilemaan Valkeakoskelle. Ajattelin hyödyntää Metso-kirjastoa etätyöskentelypisteenä. Se toimikin hyvin siihen saakka, kun kannettavan akku väsähti. Lukupaikoilla ei näyttänyt olevan tarjolla sähkövirtaa. En kysynyt, koska se ei sovi kulttuuriin. Sehäv vois luulla että toi äijä oj jostai Teiskosta taika Toijalasta kun tommottia menee kysyyn. Kirjastovirkailijaan toki voi ottaa kontaktia. "Juu hyvää päiväj jatkoo vaan", toivotti eläkeläismies, kunnes taisi huomata seisovansa tiskillä, jonka yläpuolella luki "Tietopalvelu" ja ryhtyi suorittamaan palvelutehtävää. "Mutta tieräkkös sää, missä mää olen ollu töissä? Se oli aikanansa pohjoismairen issoin omalla alallansa." Tampereella ei kuulu kysyä, vaan pitää tiätää. Ja tiato pitää tuoda esiin.

Kävelin kolmen keskustaa jakavan linjan - avoimeksi palomuuriksi aikanaan rakennetun Hämeenpuiston sekä Tammerkosken ja rautatien - yli ja vaihdoin etätyöpisteeni yliopiston Linna-kirjastoon. Linna on melko tarkkaan 20 vuotta Metsoa uudempi kirjasto ja tuona kahtenakymmenenä vuotena henkilökohtaiset tietokoneet ovat laajentaneet olomuotoaan toimistotyökaluista tai huvilaitteista mukana seuraaviksi yleishyödykkeiksi. Niinpä Linnan lukupaikoilla on sähköä tarjolla riittämiin.

Toinen kokous pidettiin linja-autovarikolle alkuvuodesta muuttaneessa kaupungin etäopetuskeskuksessa, eVarikossa. Täysillä toimiva nyssevarikko on mielenkiintoinen toimintaympäristö. Olin laiska ja menin bussilla. Toisaalta bussivarikolle on asiallista mennä bussilla. Nro 15, Kaukajärven linja, kulkee koko lailla varikon vierestä.

Nekala ylipäätään lukuisine pienkerrostaloineen ja niiden alakerrassa sijaitsevine mitä erilaisimmassa käytössä olevine liikehuoneistoineen on mielenkiintoinen alue. Harvoin sinne on asiaa. Joskus kesällä voisi olla hauskaa kierrellä katuja kävellen ja tutustua alueeseen paremmin.

Kotiin toi IC2 180. Asemalta sain kyydin kotiin eräältä viehkeältä neitokaiselta.

2 kommenttia:

Jenni kirjoitti...

Hyvä näkökanta tietopalveluun! Aikoinani Koskissa, kirjastonhoitajan uraa aloitellessani ajattelin usein tietopalvelussa, että minulla pitäisi olla sellainen viiskytlukulainen aasinhattu päässä ja kaulassa kyltti "tietämätön". Saisivatten sitten vaikka valveutuneet asiakkaat valistaa...

Hyvärinen J. kirjoitti...

Tietotyön haasteita kerrakseen. Samanlaista taitaa olla museopuolella, jossa vieraat mielestään tietävät asiat paremmin kuin talonväki.