Epäsäännöllistä elämää

Ensin letkun varressa

Viime päivinä vuorokausirytmi on ollut hiukan epäsäännöllinen. Perjantaiaamun toisen tunnin vaihduttua kolmanneksi pysähtyi haapamäkeläistoverien museojuna ottamaan vettä matkallaan Lahden rautatiepäiville. Olimme olleet käsityksessä, että roikkaa vetäisi Dv-sarjan veturi, mutta miellyttäväksi yllätykseksemme nokalla komeili harvinaisempi vieras, Dr12. "Huru" ei ollut janoinen, mutta vettä tarvittiin lämpimänä hinattavan Tk3-höyryveturin tenderiin.

Vesitys hoitui kesäyössä rutiinilla. Mitä nyt letkuliitos irtosi paineen alla veturinpuoleisesta venttiilistä ja tarjosi hiukan lisätehoa tihkusateeseen.

Sitten reippailemassa

Seuraava yö oli vuoden ensimmäinen telttayö. Puolisoni kanssa osallistuin perinteiseen Kesäyön marssiin – kansankuntotapahtumaan, jonka idea on yksinkertainen: kävellään vuorokauden aikana hyväksi katsottu matka – meille se oli täysmatka eli 2 x 30 kilometriä – ja viihdytään lenkillä mahdollisimman hyvin. Välillä nukutaan muutama tunti armeijan puolijoukkueteltassa. Telttayön osalta minulla kävi hyvä tuuri. Samaan telttaan oli jo ehtinyt majoittua oman kolmekymppisensä vauhdilla pistellyt sauvakävelijä. Hän oli tehnyt tulen kamiinaan. Myöhemmin saapuvat lisäsivät itse kukin klapin tai pari teltalle tullessaan. Jossain vaiheessa uni voitti ja tuli sammui, kun kipinävuoroja ei ryhdytty jakamaan. Eipä nykymakuupusseissa muutaman lämpöasteen yössä kylmä pääse tulemaan. Pääasia, että sateen ajan kamiina piti kosteutta pois.

Tällä kertaa käytin runsaasti liimasidettä jalkapohjien suojaamiseen. Se kannatti: ei yhtäkään rakkoa. Tällä marssilla henkinen väsymys taisi olla fyysistä suurempi, mutta kilometrien vähetessä mieliala nousi.


Pääkaupunkiseudullakin pääsee nauttimaan melkein maalaismaisemista.

Kävelijöitä oli ilmoittautunut kuulemma tuhatkunta. Niin montaa tuskin matkalla oli. Viileä sää – kylmin kolminaisuudenpäivän viikonloppu kuuteenkymmeneen vuoteen, sanottiin – ja sateen uhka verottivat osanottajamäärää. Sotilasjoukkueita oli yhden käden sormin laskettava määrä. Tapahtuma on muuttanut luonnettaan alkuajoistaan selvästi siviilihenkisempään suuntaan. Minulla tapahtuman vanhasta sotilashenkisyydestä muistuttavat yhä kävelyjalkineet. Omaan jalkaani pitkien matkojen kengiksi sopivat parhaiten suomalaisen sotaväen maihinnousukengät. Monet pitävät lenkkikenkiä parempina, mutta minä lienen hiukan lattajalkainen niiden käyttäjäksi.

Ja taas letkunvarressa

Veturin vesitystä oli ohjelmassa uudelleen pyhäaamuna ennen viittä, kun haapamäkeläiset palasivat takaisin ylös.



Tällä kertaa eivät letkumiehet kastuneet. Junamiehistölle tarjottiin mahdollisuus aamusaunaan tallilla, jonka jälkeen useimmat palasivat vielä hetkeksi levolle.

Päiväohjelmassa olisi ainakin äänestämässä käynti ja Veturimuseon näyttelykauden avajaistilaisuus. Ja letkut täytyy palauttaa paloasemalle.