maanantaina, tammikuuta 07, 2008


Ruotuväkeen


Tänään astui noin 15 500 varusmiestä palvelukseen. Menestystä heille. Sotaväessä opittavia taitoja ei toivo koskaan tarvittavan, mutta varautuminen on valitettavasti aina tarpeen ja siksi kunnioitettava ratkaisu nuorelle ihmiselle.

Siviilipalvelus on toinen yhtä kunnioitettava tapa varautua yhteiskunnan ongelmatilanteisiin.

Mutta oli kysymys siten varusmies- tai siviilipalveluksesta, sen todellinen hyöty mahdollisessa kriisitilanteessa on kysymyksen arvoinen asia.

Reserviläisten vähäisistä kertausharjoitusmääristä on jo pitkään kannettu huolta monilla maanpuolustustahoilla. Jonkinlaiseksi korvikkeeksi luotu maakuntajoukkojärjestelmä näyttänee toimivuutensa myöhemmin. (Maakuntajoukkoideaa jotkut näyttävät arvostelevan pelkän arvostelun vuoksi tai sitten on jääty ideologiapöhnässä jonnekin viime vuosisadan alkuvuosikymmenille. Esimerkiksi Nokian vesihuollossa avustavaa komppaniaa on naureskeltu ämpäriplutoonaksi ja ties miksi. Ei ole vaikea kuvitella, että tyhjännaurajina ovat sellaiset tahot, jotka eivät olisi olleet valmiit uhraamaan työpanostaan kriisin alkuvaiheessakaan, kun tilanne oli kiireellisin ja viranomaisten apuna siviililuonteisia Vapaaehtoisen pelastuspalvelun järjestöjä.)

Vähintään yhtä suuri koulutuksellinen vaje koskee monia siviilipalveluksen suorittaneita. Heille ei edes teoriassa ole tarjolla paljonkaan harjoittelumahdollisuuksia (mainittu VAPEPA yhtenä harvoista poikkeuksista). Mahdollisen kriisin sattuessa siviilipalvelushenkilöstöä tarvitaan taatusti sosiaali- ja terveydenhuollossa, pelastustoimessa ja teknisen infrastruktuurin ylläpitotyössä eli tehtävissä joiden osaamisvaatimus on hyvin verrannollinen moniin Puolustusvoimien asevelvollisille tarjoamiin tehtäviin.

Viimeksi mainittua taustaa vasten en pidä "kirjastosivariutta" kovin järkevänä palvelusmuotona. Kirjastot ym. kulttuuripalvelut käyttävät mielellään siviilipalvelustyövoimaa. Normaalioloissa asialla on jo se kielteinen vaikutus, että tämänkaltainen "orjatyövoima" vie työmahdollisuuksia alan ammatillisen koulutuksen hankkineilta, koska jotkut ainakin ns. sisääntuloammatteihin liittyvät työt teetetään sivareilla. Toinen ongelma koittaa mahdollisen kriisin sattuessa, kun kirjastossa tai vastaavassa paikassa palveluksensa suorittanut päätyy palvelemaan isänmaataan paljon todennäköisemmin vanhainkodissa, terveyskeskuksessa tai kaivurin apuhenkilönä kuin kulttuurilaitoksessa.

Missään tapauksessa en tarkoita moittia "kirjastosivareita" lintsareiksi. Vika on tässä kohden puhtaasti järjestelmässä, ei ihmisissä.

Ei ole mukavaa joutua sijoitetuksi uuteen tehtävään harjoittelematta. Olen itse joutunut siihen aikanaan aseellisella puolella. Kyseessä oli tietenkin harjoitus ja siten lupa oppia asioita kantapään kautta. Mutta tosipaikan tullen olisi vitsit vähissä niin aseellisella kuin aseettomalla.

3 kommenttia:

Jenni kirjoitti...

Kirjoita joskus kristillisen etiikan suhteesta asepalvelukseen. Minusta on yllättävää, että, hyvin moni kristitty lisäilee aika ilmiselvään "älä tapa" käskyyn ison litanian erilaisia muttia aina kirkkoisä Augustinuksen ajoista asti. "Älä tapa, paitsi siinä, siinä, tässä ja tuossa tilanteessa voit kuitenkin vaihingoittaa lähimmäistäsi." Tai "Kaikki ovat lähimmäisiäni, paitsi ne, ne, nuo, nuo ja kaikki nuo".

Kaikkien kristittyjen asevelvollisten pitäisi miettiä muita vaihtoehtoja suorittaa asepalvelus. Vaihtoehtona voisi tarjota kirjastosivariutta tai palvelusta vanhainkodissa. Pitäisi ylipäätään ponnistella sen puolesta, että maailmaan saataisiin rauha. Amen.

Hyvärinen J. kirjoitti...

Tuo on hyvä ja aiheellinen huomio. Minulla oli joskus nuorempana jokin silloin oikealta tuntunut ajatus asiaan liittyen, mutta vuodet ovat kuluttaneet sen pois. Nykyään se ei välttämättä tuntuisi niin oikealta, ja ehkä on hyvä, että en muista enää tuota ajatelmaani.

Tämä on aihepiiri, jota sietää pohtia. Yritän vastata haasteeseesi.

Jenni kirjoitti...

Kiitos! Odotan uteliaisuudella, miten asiaa pyörittelet. Ai niin, huomasin, että olit kommentoinut Varikonniemen hirvijuttua hauskalla anekdootilla, joka sijoittuu Kajaanin linnaan. Kerrotakoon tässä, että kun lintsasin ensimmäisen kerran koulusta (kolmannella luokalla), menin leikkimään Kajaanin linnan raunioille.

Olen joskus nähnyt kuvia satuloidusta hirvestä. Hämärä mielikuva on, että se olisi liittynyt ruotsalaisten sotaponnistuksiin...