maanantaina, tammikuuta 09, 2006


Pula-aika?


Työmaalla on ollut jo hyvän aikaa kokouksen perään kokousta, joiden osanottajat arvatenkin tekisivät mieluummin jotakin muuta kuin istuisivat neuvotteluhuoneessa. Mutta tätä on nyt ilmassa.

Illalla latu oli kitkaisempi kuin luistelu-ura. Monen suksiparin alla uran keskusta on jo noussut ”sianharjaksi”, jossa kaltaiseni huonolla tekniikalla etenevän harrastelijan suksi lähtee helposti poikittaisliukuun. Mukavaa silti.

Marketissa oli monta tuttua, mutta näytti kuin elettäisiin pientä pula-aikaa. Leipä- ja pakastehyllyt tuntuivat tyhjiltä. Silti valikoima oli luultavasti runsaampi kuin parhaassakaan kauppalan marketissa 30 vuotta sitten. Nousi vaihteeksi mieleen vanha kysymys, mikä on riittävästi. Sitä on paha muiden puolesta mennä sanomaan.

Politiikkaa


Sunnuntaiksi pitäisi varmistua omasta presidenttisuosikista. Olen ollut äänioikeutettu valtionpäämiehen vaaleissa tätä ennen vain kaksi kertaa, ja molemmilla kerroilla suosikkini on ollut melko selvä. Iän myötä maailma taitaa saada lisää harmaan sävyjä ja ääriviivat himmenevät. Istuvassa presidentissä ei mielestäni ole kovin pahoja puutteita (maamiinakiellon läpiajo oli minusta naiivi probagandateko, joskaan - toivottavasti - ei käytännössä kovin tärkeä asia), mutta toisaalta vaikea hänelle on keksiä erityisiä konkreettisia ansiotakaan. Vielä vähemmän hyvää tai pahaa särmää löytyy haastajista, tietenkin. Toisaalta värittömyys luo turvallisuutta. Sopisiko nykyaika sittenkään svinhufvudeille tai kekkosille?

Lisää politiikkaa. En oikein ymmärrä, mitä tällä yrityksellä ajetaan takaa. Mitä varsinaista etua mahdetaan saavuttaa kulttuurin syvimpiin perusteisiin jo historiallisista syistä liittyviä instituutioita ja käytäntöjä purkamalla? Paraneeko kulttuuri siitä jollakin oleellisella tavalla?

Jos kerran erilaisilla uskonnoilla ja maailmankatsomuksilla on tärkeä kulttuurinen merkitys, eikö yhteiskunta saisi pitää etusijalla niitä, joihin se itse perustuu? Vai lieneekö kysymys siitä ikiaikaisesta traditiosta, jossa kulloinkin itseään fiksuina ja suvaitsevaisina pitävät julistavat, miten hävettäviä omat juuret ovat?

1 kommentti:

Markku kirjoitti...

Tuollaisten lakiesitysten taustalla on tietenkin ajatus valtion erottamisesta uskonnosta vieläkin täydellisemmin kuin tähän asti. Sinänsä tervetullutta sekulaarisuutta.

Minä suhtaudun vesitettyyn evankelisluterilaisuuteemme kuitenkin kuin rokotteeseen: se on kokoelma heikennettyjä memeettisiä viruksia. Se tarjoaa suojaa virulentimpia uskonnollisuuden ja muun kollektivismin muotoja vastaan. Ihmisen mieli kun ei luonnostaan ole niitä vastaan vastustuskykyinen. Evankelisluterilaisuutemme on nykyiseen eviskeroituun tilaansa saattanut armoton vuosisatoja kestänyt kuvainraastotyö. Nykyinen ev.lut. kirkkomme traditioineen on liian arvokas saavutus poistettavaksi jonkin paljon primitiivisemmän tieltä.