maanantaina, heinäkuuta 11, 2005


Oikeita töitä ja atk-hössötystä


Päivällä puolisoni ja minä veimme uudet pesälaatikot mehiläistarhalle. Kaikki kolme pesää olivat ahkerassa työntouhussa, ja lisätilaa tarvitaan uutta hunajaa varten. Tuotantokautta on jäljellä vielä kuukauden päivät, ja säätila on jo pitkään pysytellyt suotuisana.

Kun pesä avataan eli katto poistetaan, paikalla olevia asukkaita rauhoitellaan savun avulla. Savua tuotetaan savuttimella, joka on käsikäyttöinen palkein varustettu laite ja jossa voidaan polttaa esimerkiksi halltex-levyn palasia. Hoitotoimenpiteet, joissa pesä avataan, on paras suorittaa parhaan päivänpaisteen aikaan, jolloin suuri osa pesän asukeista on medenkeruumatkoilla. Puolisoni mehiläiset tosin ovat sangen kilttejä eivätkä näytä pitävän hoitotoimenpiteiden tekijöitä isona uhkana yhdyskunnalleen.

Uutta, tyhjillä kennostoilla sisustettua pesälaatikkoa ei kannata asettaa pesän ylimmäiseksi, koska sinne tulee periaatteessa pisin matka viedä mettä, mikä hidastaa hunajantuotantoa. Se on paras asettaa lentoaukon lähelle, heti sulkuristikon päälle (sulkuristikko on pesän sisäistä liikennettä rajoittava rakenteellinen ratkaisu, joka rajaa emon munimisen ristikon alle jääviin laatikoihin, koska emo ei mahdu kulkemaan sulkuristikon läpi - sellaisista kennostoista, joihin emo munii, on vaikeaa korjata hunajaa talteen).

Pesälaatikoiden järjestelytyöstä johtuen mehiläishoito on myös ankaraa fyysistä työtä: täysinäisen laatikoiden nostelu pesän yläkerroksiin kysyy voimia. Tästä syystä monet tarhaajat suosivat styrox-rakenteisia ns. kevytpesiä perinteisten puurakenteisten sijasta. Myös matalia puurakenteisia laatikoita käyttämällä voidaan työtä keventää. Meillä on käytössä perinteiset isot puiset pesälaatikot eli ns. Langstroth-laatikot.



Monet eläimet pitävät harjaamisesta, eivätkä mehiläiset tee poikkeusta ;-) Harjauksen todellinen tehtävä on estää siivekkäitä ystäviä litistymästä eli siirtää avatusta pesästä ihmettelemään nousseet hellävaroen takaisin ennen kuin päälle asetetaan katto.

Kun pesä kerran tuli avatuksi, teimme hieman muitakin järjestelytoimenpiteitä. Emoa käytiin tervehtimässä sulkuristikoiden alapuolisissa pesälaatikoissa ja samalla siirrettiin niistä pelkkää hunajaa sisältävät kennostot ylempiin laatikoihin tuotantokäyttöön. Tilalle emo sai lisää munintatyömaata tyhjien kennostojen muodossa.



Kennostoja voi nostella käsinkin, mutta työtä helpottavat ns. kakkupihdit, joilla kennoston reunasta saa varman otteen. Työkalun nimi tulee siitä, että ammattikielessä kennostoa kutsutaan yleensä kakuksi.


Huomattavasti epämiellyttävämpi homma tuli eteen illalla, kun työmaalla oli hajonnut palvelimen kiintolevy. Ajattelin jutun olevan nopeasti hoidettu ja päätin yhdistää huvin ja hyödyn eli työmaalla käynnin vajaan viiden peninkulman polkupyörälenkkiin.

Pyöräily oli mukavaa, mutta levyrikko osoittautui ajattelemaani aika paljon hankalammaksi tapaukseksi, kuten vanhoissa laitteissa joskus käy. Niinpä huomisesta tulee työpäivä. Johan tässä on lomailtukin.

Ei kommentteja: