perjantaina, heinäkuuta 15, 2005


Kissat kuumalla katolla


Päivä kului mukavasti veturitallilla lumiauran katon maalauksessa. Peltikaton materiaali on otettu uusiokäyttöön vanhoista peltitynnyreistä, joita Valtionrautateiden varikoilla oli kateaineiksi yllinkyllin. Tapa oli 1940-1950-lukujen säästäväisyyttä korostavassa työkulttuurissa yleinen. Peltien pystysaumaus ei välttämättä ole läheltä katsottuna kovin esteettinen eikä ehkä täyttäisi nykypäivän lujuusvaatimuksia, mutta hyvin työkohteemme on viisi vuosikymmentään kestänyt.

Muutoinkin lumiaurat olivat kierrätysmateriaalin käytön airuita: keskeisin osa eli runko on otettu vanhasta tavaravaunusta, omassamme kyseessä on Hdk-tyyppinen vaunu.

Siirsimme auran käsittelyn ajaksi tallin länsipäähän. Työntövoimaksi noin 15 tonnin painoiselle auralle riitti helposti neljä miestä. Lepokitka voitettiin rautakangella pyörästä avittamalla. Työntäessämme auraa edellämme pohdiskelimme, moniko satunnainen museokävijä uskoisi, jos vakavin naamoin väittäisimme, että sodan jälkeisen veturipulan aikana lumenauraus hoidettiin näin, miesvoimin. Onhan joidenkin historiakuvassa 1970-lukukin äärimmäisen ankeaa aikaa, jolloin vieraan vallan panssarivaunut ajelivat kaupunkiemme kaduilla.

Aluksi poistettiin irtonainen vanha kattomaali ja pintaruoste. Päädyimme käsityöhön maalinkaapimien ja teräsharjojen avulla. Tasohiomakone ei tuntunut riittävän tehokkaalta, ja ärhäkkää nauhahiomakonetta emme arvanneet edes koettaa. Meitä oli paikalla vain neljä, mikä riitti hyvin. Taaskaan ei tarvittu neuvotteluja. Kolme miestä kiipesi katolle, kukin otti oman tonttinsa, Esko yhdestä päädystä, minä toisesta ja Jukka keskeltä, ja hoiti sen alusta loppuun. Ilkka puhdisti reunat alhaalta käsin. Auran seistessä vielä ulkona oli katolla varsin lämpöiset oltavat.

Pohjamaalausta varten aura työnnettiin talliin, josta siksi ajaksi otettiin ulos pari toistaiseksi näytteillä olematonta veturia: vanhin säilynyt Suomessa valmistettu moottoriveturi Lokomo-Bjurström ja Vanaja-rata-auto. Tilapäisesti ulkona vanhalla polttoaineenjakoraiteella seissyt eksoottisen näköinen kalusto käänsi monen rautatieasemalla junaa odotelleen pään veturitallin suuntaan.

Pohjamaalaus Duoprene Primer -nimisellä tuotteella hoitui tehokkaasti minun sutiessani pensselillä saumat ja Eskon hoitaessa telalla isot pinnat. Huomenna katon pitäisi olla pintamaalauskunnossa.

Mutta kotimaiset mohair-telat ovat hinnoissaan. Lyhytkarvaisesta, nimenomaan tällaiseen kohteeseen erityisen hyvin soveltuvasta maalaustelasta saa pulittaa lähes 30 euroa. Ja siihen vajaan kympin hintainen varsi päälle. Toisaalta telan laatukin vaikutti hintansa mukaiselta. Edes ksyleenikäsittely maalauksen lopuksi ei irrottanut karvoja. Muuten, jos tarvitsette maalausvälineiden pesuun, liimatahrojen poistoon tai muuhun puhdistukseen ksyleeniä, älkää menkö ostamaan sitä pitkätukkaisena tai muuten rokkarin tai muun hampuusin näköisenä. Silloin voi saatavuus olla vaikeaa. Tällaisille lyhyttukkaisille tai kaljuille asiallisille herrasmiehille, jollaisia tarvikepartiomme miehet olivat, ei esitetä kiusallisia kysymyksiä aineen suunnitellusta käyttötarkoituksesta ;-)

Ammatinvalintaa


Viisikymmenluvun varikkomiehenä oli mukavaa, mutta mikäs nyt eteen, kun tietokone väittää, että olisi paikka auki myös keskiajan kirjanoppineena?


Holy man or Scribe:
Your love of history and a spartan sense of style,
you would have been a Scribe or Holy man.


Who would you be in a Medieval Village?
brought to you by Quizilla

Ei kommentteja: