keskiviikkona, kesäkuuta 01, 2005


Illanvietoista kiire kotiin


Parina iltana on ollut tarjolla illanviettoja.

Eilen päättyi tämän seutukunnan ammattikoulujen kevätlukukausi useimpien koulutusten osalta (gaudeamus igitur jne. ammatillisen perustutkinnon suorittaneille ja ylioppilaille myös: olihan mukana joltinenkin joukko kaksoistutkinnon eli ammatillisen perustutkinnon ja ylioppilastutkinnon suorittaneita). Myös seutukunnan aikuisia valmistui uuteen ammattiin.

Paikallinen media, kuten media lähes poikkeuksetta, jälleen kerran jakoi virheellistä informaatiota kertoessaan nuorten suorittaneen ammattitutkintoja. Peruskoulun jälkeisessä ammatillisessa koulutuksessa (virallisesti toisen asteen ammatillisessa koulutuksessa) nuoret nimenomaan eivät suorita ammattitutkintoa vaan ammatillisen perustutkinnon. Kyseessä on täsmälleen samanlainen ilmaisu kuin jos kerrottaisiin jokaisen ylemmän korkeakoulututkinnon suorittaneen tulleen suorittaneeksi lisensiaattitutkinnon. Ammattitutkintoja suorittavat ammatillista pohjakoulutusta ja/tai alan työkokemusta tai muuta kautta alan perustaitoja syvällisempää osaamista hankkineet aikuisten ammatillisen koulutuksen piiriin kuuluvat.

Tänään illanvietto sijoittui naapurikuntaan "erämajalle". Sama paikka kuin huhtikuisella kurssilla ja aihepiirikin sama. Matkaa ei ole meiltä kuin kymmenkunta kilometriä, joten päätin lähteä polkupyörällä. Retkipyörällä ei ole sorateille asiaa, joten yksivaihteinen sai kelvata. Aikaa on sen kanssa hyvä varata reilusti matkan taittamiseen. Täkäläisissä tieolosuhteissa sen kaltainen ns. hybridipyörä kuin puolisollani on, olisi ilmeisesti melko optimaalinen poljettava ajoneuvo. Toisaalta yksivaihteisen voi lukittuna jättää vaikka rautatieasemalle viikonloppuyöksi pelkäämättä varastamista tai rikkomista.

Kummassakaan illanvietossa en viihtynyt pitkään. Se ei johtunut itse illanvietoista, mutta koti houkutti kotikissaa.

2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

En voi olla alitajunnassani ajattelematta, että tuo on ihan oikein ihmisille, jotka keksivät niin tyhmiä nimikkeitä. Siinä voisi mennä itseensä.

Hyvärinen J. kirjoitti...

Nimikkeiden lienee syytä kuvata sitä asiaa, mitä ne on tarkoitettu kuvaamaan. Ammatin osaaminen on eri asia kuin ammatin perusteiden osaaminen. Oppipoika tai kisälli on eri asia kuin ammattimies.

Sekaannuksissa on kyse lähinnä yleissivistyksen puutteesta, ja sillä on enemmän kuin hitusen tekemistä sen kanssa, että joissakin piireissä lukiokoulutus ymmärretään ainoana toisen asteen koulutusmuotona.