tiistaina, maaliskuuta 01, 2005


Maaliskuista tietokoneasennusta


Lämpömittari pysytteli talvisissa lukemissa iltapäivänkin, mutta ladulla saattoi kokea auringon jo lämmittävän.

Maaliskuu on suosikkikuukauteni. Sen aikana luonto kokee usein isoimman kalenterikuukauden sisään mahtuvan muutoksen täällä Vanajan-Hämeen olosuhteissa: tämänkaltaisista alkukuun kirkkaista ja kirpeistä pakkaspäivistä siirrytään leutoihin kevätpäiviin kuukauden lähestyessä loppuaan.

Pentin uusi tietokone saatiin käyttökuntoon, Normanin tietoturvapaketit asennettua (olkoon mainostamista, mutta kerrottakoon, että Fujitsu-Siemens tarjoaa Normanin lisenssin kolmeksi vuodeksi, mikä on käyttöarvoltaan aivan toista luokkaa kuin monien laitteiden mukana tarjottava kolmen kuukauden Norton-lisenssi) sekä Internet-yhteys ja sähköpostiasetukset konfiguroitua. On myönnettävä, että olin henkisesti varautunut selittämään perusasioita Windows XP:n käyttämisestä, mutta nytpä esitettiin aivan toisen tyyppisiä kysymyksiä. Kirjahyllyssä työuran muistoina pönöttävät CA Clipperin ja dBASEn jykevät alkuperäiskansiot "lerppuineen" kertoivat, että atk-kulttuuri ulottui PC-maailman alkuhämäriin, kauas ennen web-aikaa.

Taitaa olla niin, että perinteiset 3½-tuumaiset levykeasemat ovat ainakin merkkikoneissa pikkuhiljaa katoavaa kansanperinnettä. Näitä on viime aikoina tullut eteen useampikin tapaus. Ja mikäs siinä. USB-muisteilla alkaa laite- ja käyttöjärjestelmäkannan uudistuessa olla levykkeen yhteensopivuus ja kaupan päälle suurempi tallennuskapasiteetti, parempi kestävyys ja nopeampi tiedonsiirto.

Raili olisi tarjonnut herkkuja enemmän kuin vatsa veti. Kiitos kaunis.

Henkilökohtaista tietojenkäsittelytilitystä


Tietokoneasennus ja jutustelut kokeneen sovelluskehittäjän kanssa toivat mieleen muistoja.

Muistan, millaisia miehiä (ei tarkoituksella sukupuolisuuntautunut ilmaus, koska historiallisesti katsoen he olivat enimmäkseen miehiä) olivat henkilökohtaisen tietojenkäsittelyn pioneereina toimineet atk-ammattilaiset niinä vuosina, kun me nykyinen alalta leipäpuunsa löytänyt sukupolvi tutustuimme, ehkä ihastuimmekin, alan alkeisiin Vic20-, Commodore64- tai SpectraVideo 328 -koneilla.

Apricot oli yksi ikoni. Tietenkin IBM ja HP olivat merkittäviä, mutta niillä oli PC-innokkaimpien mielestä turhaa suurkonerasitetta. Apricot oli puhdasverisempi, koska se ei ollut täysin IBM-yhteensopiva ;-) Samanhenkisten loppukäyttäjien suosion vei kuitenkin vielä vahvemmin omaa polkuaan kulkenut toinen hedelmä, joka tuli markkinoille samaan aikaan kuin Apricot F1.

Ne miehet, jotka lanseerasivat koneet tehtaille ja toimistoihin, olivat humanisteja sanan täydellisimmässä - ei koulutuspoliittisessa tai teologisessa - merkityksessä. Miehiä, joille Terentiuksen lentävä lause toimi ohjenuorana. Kun nämä miehet sittemmin asensivat kotitietokoneita, he aloittivat mittaamalla pistorasiat, koska he muistivat, että kaiken takana ei suinkaan ole suoritin tai käyttöjärjestelmä vaan sähkövirta. Tämän vuosikymmenen alussa, puolentoista vuoden sisällä aivan liian varhain lähteneiden kolmen Sortavalan evakkoveljeksen sarjasta setäni Erkki oli näitä miehiä. Hän lienee aikajatkumokatsannossani ensimmäinen, jota saan kiittää uranvalinnastani.

Vielä yksi jäsenmaksu?


Koska humanismi on hyvä ja kannatettava asia, olisi hienoa kuulua johonkin sitä ajavaan järjestöön. Olin joitakin vuosia Suomen Historiallisen Seuran jäsen, mutta ilmeisesti aikanaan osoitteenmuutos ei mennyt perille, kun jäsenmaksulomakkeita ei ole kuulunut. En ollut kovin innokas selvittämään asiaa, kun seuran julkaisutoiminta oli fuusioitu Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran vastaavaan, ja jokajouluista lahjakirjaa HArk-sarjasta ei enää toimitettu. Niin tavaranhimoinen on ihminen.

Nyt ryhdyin netitse katselemaan uudelleenliittymismahdollisuutta. Ainakin toiminnanjohtaja on vaihtunut. Jossakin vaiheessa tehtävässä toimi R. Enden, jonka ystävällisyys teki vaikutuksen, kun vuosia sitten kävin silloisen tyttöystäväni, nykyisen puolisoni, kanssa hakemassa kirjahyllyn koristeeksi yhtä tiettävästi viimeisistä saatavilla olleista kappaleista faksimile-versiota Registrum ecclesiae Aboensiksesta, joka pitää sisällään mm. kotiseurakuntamme perustamisasiakirjan vuodelta 1483.

Olisiko vanhoista ajoista kiinnostuneen järkevintä liittyä Suomen Historialliseen Seuraan, Historianystäväin Liittoon vai Suomen Muinaismuistoyhdistykseen? Myös Suomen Kirkkohistoriallinen Seura on vakavasti harkittava mahdollisuus.

Ei kommentteja: