lauantaina, helmikuuta 05, 2005


Some are like water, some are like the heat


Vietin 35-vuotissyntymäpäivääni samassa kontekstissa ja osin samassa ympäristössäkin kuin 19-vuotistani aikanaan. Vanhaa tietäkin ajoin. Valkeakoskelta katsoen ensimmäisestä uuden tien liittymästä Iittalaan saakka oli maan vanha maantieliikenteen valtaväylä lumipeitteisenä ylihistoriallisen oloinen. Milloin se olisi tuollainen ollut? Jonakin hiljaisena 1970-luvun alun pyhäaamuna? Vai koskaan?

Panssarikilta ry:n Panssariseminaari 2005 kokosi Parolannummen vanhaan sotilaskotiin sankan joukon kuulijoita. Esitelmöijinä oli alan tekijämiehiä niin meiltä kuin naapuristakin. Mutta on myönnettävä, että suomalaisena hävettää, kun meille kutsuttu länsinaapurin mies joutuu pitämään esitelmänsä englanniksi. Tokikaan kieliä osaamaton ei erottanut ammattimiehen korostusta kuin joitain paikannimiä lausuttaessa, mutta kulttuurillisesti tuo tapahtunut on minusta jonkinasteinen häpeä.

Juuri SAAB-miehen esitelmä kylmäsi. Isojen poikien sotapelit ovat jossain kaukana työasemakulttuurin ja harmittoman ajanvietteen tuolla puolen. CTC-tason mallinnuksen realistisuus ja yhäkin iskuvoimaisimman perusyhtymämme esikuntapäällikön omin sanoin todistama todenmukaisten simulaatioiden joukkotuotantoon tuoma motivaatio - etteivät ne vain tekisi sotimisesta rajua mutta harmittoman tuntuista leikkiä?


Iso Pasi. Kotimainen Patria Vehicles AMV lienee maailman modernein panssaroitu pyöräajoneuvo.

Insinöörien - heistä kirjoitin eilen - ohella upseerit pitävät esitysgrafiikkaohjelmistoista. Ero näiden kahden ryhmän välillä on se, että insinööri selvittää pikaisemmin laiteympäristöjen heterogeenisuuden aiheuttamat ongelmat, mutta upseeri panostaa enemmän varsinaiseen esitykseen. Tämän päivän jälkeen olen sitä mieltä, että insinööriupseereille pitäisi antaa monopoli esitysgrafiikan kouluttamisessa.

Kahvitauolla sotilaskodissa oli edelleen sama tuoksu, punaiset muovilautaset ja samanväriset mehumukit. Niillä mukeilla isompikin jano tyydyttyisi. Ja kahvikupit olivat edelleen isoa Arabiaa.

Päivän päättyessä isolla kankaalla soi musiikki Leopardin taistellessa. Joukkotuotannon nykyisillä ja entisillä tuotteilla taisi olla matka kotiin.

Ja koti onkin on paras. Puolisoltani sain kauniina lahjana kaksi kaimani n'Dourin äänitallennetta.

3 kommenttia:

Sivustaseuraaja kirjoitti...

Lämmin onnentoivotus sinulle, Juuso! Ja tervetuloa ikämies/naissarjaan :-)

Hyvärinen J. kirjoitti...

Kiitos!

Anonyymi kirjoitti...

Meidän ikäisten Hymni? Ja onnea synttärin johdosta, näin jälki käteen.