sunnuntaina, helmikuuta 20, 2005


Rihkamaa


Sunnuntaina on aikaa paitsi nukkua siihen saakka, että ulkona on valoisaa, myös vaikka voidella suksia. Laitoin uudet parafiinit, jonka jälkeen piti tietysti uudistaa myös pitopuoli. Omissa suksissani tyydyin perinteiseen purkkivoiteeseen. Puolisoni halusi kokeilla pitoteippiä.

Siihen liittyen varoituksen sananen. Älkää odottako pitoteipiltä ihmeitä. Se ei ole hiihto-ominaisuuksiltaan läheskään purkkivoiteiden (tai ongelmakeleillä liisterien) veroinen, jos hiihtoreitillä on kohtuullisia ylämäkiä. Pitoteipin vahvuus on asennuksen helppous. Ei tarvitse miettiä lämpötiloja tai lumen koostumusta, ei levitellä kerroksia eikä tasoitella niitä korkilla.

Teippi on varmasti kelpo apu suksien pitämiseen tasaisessa maastossa ja ladulla, jolla ei ole jäisiksi liippautuneita kohtia. Mutta mäkisellä taipaleella ainakaan kevyen hiihtäjän alla sillä ei saada ylämäissä riittävää pitoa aikaiseksi. Puolivälissä matkaa lisäsimme suosiolla "tervaviitosta" pitoteipin päälle. Se auttoi, mutta teippi ei ollut hyvä pohjavoiteen tehtävissä.

Toisaalta siinä, että pitoteippi ei puolisoni suksissa toiminut, on itsekkäästi ajatellen se hyvä puoli, että allekirjoittanut saa kokea itsensä tarpeelliseksi huoltotoimissa.

Ei kommentteja: