Epäonnenpäivä

Minulla oli tarkoitus tehdä tänään monenlaista, mutta mikään ei onnistunut kunnolla.

Työasemassani oleva SuSE Linux piti päivittää versioon 9.2, mutta kynnykseksi nousi puutteellinen emolevyn RAID-ohjaimen tuki. Koneessa on Promise Fasttrak133-ohjaimella toteutettu kahden rinnakkais-ATA-levyn peilaus. Linux-versio oli aiemmin 8.0, johon vaadittava tuki oli pienen virittelyn jälkeen saatavilla. 9.2 ohittaa RAID-ohjaimen ja tunnistaa kiintolevyt sen "läpi" yksittäisinä levyinä eikä levymatriisina. Tämä ei vielä haittaisi normaalia käyttöä, jos olisi valmis luopumaan peilauksesta tai toteuttamaan sen SuSEn omalla ohjelmisto-RAIDilla. Mutta alkulatauksen hallintaohjelma Grub ei koneen laitealustasta pidä. Se toki asentuu kiltisti valitun levyn pääkäynnistystietueeseen, mutta tärkeintä päivittäistä tehtäväänsä, alkulatauksen valintaa Windowsin ja Linuxin välillä, se ei pysty sieltä tekemään. Ongelma pohjautuu siihen, että Windows käyttää kiintolevyjä matriisina RAID-ohjaimen kautta ja Linux siis ei.

Ennen laitetuen valmistumista Linuxin voinee käynnistää levykkeen avulla. Melkein kuin 1980-luvun kiintolevyttömät DOS-PC:t :-) Täytyy kokeilla tätä nostalgiaa, kun asennusintoa taas on tarpeeksi.

Novellin teksti kyljessä teki SuSE-paketin vielä aikaisempaakin vakuuttavamman ja ammattimaisemman näköiseksi. Voidaan kuitenkin todeta, että laitetuen kohdalta kirimistä Windowsiin on. Linux on tietenkin kelpo käyttöjärjestelmä, mutta reaalimaailmassa hyvyyteen kuuluu hyvin maanläheisiä asioita, kuten tuki peruskokooonpanoista hieman poikkeaville laitteistoille. Asia ei riipu yksin käyttöjärjestelmän valmistajasta itsestään, vaan sen laitevalmistajien verkoston laajuudesta, jonka käyttöjärjestelmävalmistaja onnistuu vakuuttamaan omilla tuotteillaan. Esimerkiksi Promise on tarjonnut tukea Windowseille suunnilleen välittömästi, kun Windowsin uusia versioita on ilmestynyt. Vaikka SuSE on perinteisesti ollut Promisen tuettujen Linux-jakeluversioiden listalla, ei tukea ilmesty kovin nopeasti.

Tietokoneilun aikana akkuporakoneen akku oli ehtinyt varautua, ja sarja epäonniset lauantaipuuhat jatkui rullaverhojen vaihtamisella energiansäästömalleihin. Olohuoneen ja keittiön kolme verhoa tulivat nopeasti paikalleen, mutta neljäs yläkerran portaikossa tuotti reilut mustelmat ja nirhaumat. Asennusjakkarana toimineiden taloustikkaiden kaaduttua pääsin kokeilemaan työmaan ensiapukurssin maaliosastossa jokin aika sitten harjoittamaani toimintaa todellisuudessa. Ei tässä sentään yläpäätä kolhittu, mutta kävely on hidasta ja istuutuessa saa olla tarkkana asennon suhteen.

Portaikon verhokin tuli kohdalleen ja vielä piti kiinnittää kuistin oveen tiiviste. Kontaktiliima ei ollutkaan kuivaa, kun tuubin suuta tökki pitkällä hakaneulalla, joten se sai palvella kiinnitysaineena. Tuubin suu syötti kaunista saumaa, mutta sitten toisesta päästä pullahti aimo klöntti kellertävää kuistin lattialle. Sen verran tököttiä aine jo oli, että tuubin takapään sauma antoi periksi puristettaessa. Ei muuta kuin siivouspuuhiin. Vieläkin taloudessa on havaittavissa hienoinen kontaktiliiman aromi.

Suutarissa käynti sai jäädä.

Päivän vietosta ei voinut olla tulematta mieleen muumitarina, jossa Pappa työkalulaatikko kädessään ja hieman aran näköisenä kertoi Mammalle: "Olen korjannut jääkaapin." Mamma vastasi: "Ei se mitään, rakkaani."