tiistaina, elokuuta 03, 2004

Petturin tiellä

Omat ihanteensa voi pettää pettymällä. Pettymällä, ei siitä että menettäisi jotakin, vaan siitä että ei saakaan jotakin lisää.


Omat ihanteensa voi pettää myös jaarittelemalla mielessään joutavia siitä, mitä pitkin matkaa olisi pitänyt tehdä. Ja niin, myös kuuntelemalla pitkin matkaa vain mieluisiaan ääniä, nukahtamalla niihin ja kulkemalla unessa.


Sattumalta viime viikon retkellä tuli leikittyä vitkalaukaisimella:

Se on Cronstedtin työhuone, työpöytä ja tuoli. Hänestä kirjoitin viime viikolla. Kyllä, tuohon oli lupa, ja kohtelin irtaimistoa wannabe-museointendentin hartaudella.


Nyt nurmi on liian märkä leikattavaksi ja ulkona melkein vaikea hengittää.


Epidialogi

- Hyvä herra, tämä blogimerkintä ei sovi tyyliinne lainkaan.

- Vihjaatteko, että se on turha?

- Jos niin saa sanoa. Whinettäminen on viisasten viiniä, ei rahvaan.

Ei kommentteja: