Vaalilautakunnasta, iltaa

Päivästä ei tullutkaan aivan niin pitkä kuin ennakoin. Syynä oli pikemminkin tehokas toiminta ääntenlaskennassa kuin laskettavien äänten vähäisyys. Äänestysaktiivisuus nousi tällä paikkakunnalla 36 %:iin, mikä oli suhteellisesta pienuudestaan huolimatta paljon parempi luku kuin uskallettiin odottaa.

Erityisesti nuoria, korkeintaan 30- ja risat -sukupolveen kuuluvia äänestäjiä kävi paljon. Sen sijaan muissa vaaleissa aktiivisin varttuneen väen joukko vaikutti vähäisemmältä. Ehkä nuoret pitävät Euroopan Unionin asioita tärkeämpinä kuin iäkkäämmät?

Jonkinlaista havinaa olin kuulevinani 1880-luvun kansakoulurakennuksen viimeisen päälle saneeratussa luokassa ojentaessani vaalilipun Euroopan Unionin parlamentin vaaleihin äänestäjälle, joka vaaliluettelon tiedon perusteella on syntynyt Suomen Suuriruhtinaskunnassa.

Vaalitoimitsijat ovat niitä pökkelöitä, jotka patsastelevat äänestyspaikalla. Heitä kutsutaan hienolla nimellä vaalilautakunta. Lautakunnan asettaa erikseen jokaisia vaaleja varten sen kunnan kunnanhallitus, jonka alueella äänestys tapahtuu (Vaalilaki 714/1998, 15 §). Yleensä lautakunnan tehtäviin nimetään oman suostumuksensa perusteella kunnassa toimivien puolueiden ja muiden poliittisten ryhmittymien mandaatilla toimivaa väkeä. Näihin(kään) tehtäviin ei enää vuosiin ole ollut suurta tungosta. Kerran valitut jäsenet tulevat valituiksi yhä uudelleen, jos vain suostuvat. Itselläni taisi olla vasta kolmas kerta tätä lajia.

Vaalilautakuntia on yhtä monta kuin kunnassa on äänestysalueita. Vaalilautakunnat toimivat kunnan keskusvaalilautakunnan alaisuudessa.

Vaalilautakunnan tehtäviin kuuluu muun muassa äänestämään tulevien tarkastaminen vaaliluettelosta. Atk-listana saatavaan äänestyspäivän vaaliluetteloon on merkitty ne kunnan alueella äänioikeutetut henkilöt, jotka eivät ole käyttäneet äänioikeuttaan ennakkoäänestyksessä. Kun henkilö tulee äänestyspaikalle, toimitsijat toteavat tämän henkilöllisyyden (pienellä paikkakunnalla usein helppoa, koska joku vajaasta kymmenestä toimitsijasta lähes aina tuntee henkilön, ja henkilöllisyystodistuksen esittämistä joudutaan pyytämään vain harvoin), merkitsevät vaaliluetteloon henkilön äänioikeutensa käyttäneeksi ja antavat äänestyslipun. Toimitsijat huolehtivat äänestyslipun leimaamisesta ennen uurnaan pudottamista, tarvittaessa heikkokuntoisten tms. henkilöiden avustamisesta äänestämisessä, yleisestä opastamisesta ja järjestyksenpidosta äänestyspaikalla jne. Vaalitoimitsijat pitävät myös määrämuotoista pöytäkirjaa äänestyspaikan tapahtumista, kuten toimitsijoiden vuoronvaihdoista, vaaliavustajien käyttämisestä ja vastaavista seikoista. Lisäksi pidetään yksinkertaista tukkimiehenkirjanpitoa äänioikeutensa käyttäneiden määrästä ja - mielenkiintoista sinänsä - heidän sukupuolijakaumastaan, jotta välittömästä äänestyksen päätyttyä voidaan ilmoittaa alustava tieto osallistumisaktiivisuudesta telekopiona eteenpäin. Virallinen äänestysprosentti - tietenkin ilman sukupuolijakaumaa - selviää vasta, kun vaaliliput on laskettu.

Vaalilautakunnan hommat ovat hyvin helppoja. Tällaisella pienellä paikkakunnalla, joka on vielä jaettu kahteen äänestysalueeseen (takavuosina poliittisen aktiivisuuden ollessa nykyistä korkeampi niitä oli peräti neljä), lautakunnan jäseniä on vajaa kymmenen äänestysaluetta kohti. Käytännössä tehtäviin tarvitaan yhtäaikaa 3-4 jäsentä/äänestysalue, joten vuorottelu onnistuu helposti. Ainakin saa syödä ja juoda kahvia ylenmäärin, jos haluaa näistä luontaiseduista ottaa kaiken hyödyn irti. Meistä muutama jätimme suosiolla päivällisen väliin.

Jotkut asiat ovat yllättävän tarkkaan säänneltyjä. Ne harvat äänestäjät, joilta henkilöllisyystodistusta kysyttiin, eivät asiaa ihmeenä pitäneet. Yleensä he olivat nuoria, jotka ovat tottuneet näyttämään papereitaan paikassa jos toisessakin. Jotain kertonee vaalitoimitsijoiden ikäjakaumasta se, että nimenomaan nuorten henkilöllisyyttä jouduttiin erikseen kysymään. Sen sijaan viime aikoina ongelmaksi on tullut alaikäisten lasten yli-innokkuus. Aivan pienistä ei ole ongelmia, mutta vähän isommat tuppaavat jopa vanhempiensa pyynnöstä menemään mukaan äänestyskoppiin, mikä on kiellettyä vaalisalaisuuden kannalta. Niin liioitellulta kuin voikin tuntua, riittävän pitkä ja mahdollisesti numerot tunteva pikkulapsi äänestyskopissa on riski mainitun lain 17 §:n tarkoittaman vaalisalaisuuden kannalta. Samaten jälkikasvu ei saa pudottaa vanhempansa vaalilippua uurnaan. Yleensä epätietoisuus näissä asioissa selviää asiallisesti, mutta on tullut eteen tapauksia, joissa vanhemmat ovat ottaneet virkavallan taholta tapahtuvan jälkikasvunsa toimintavapauden lievän rajoittamisen vähemmän aikuismaisesti. Kertooko se jotain nykyajasta? Tänään näitä tapauksia ei sattunut.

Ruutuhyppelyä eli miten vaalitulos syntyy ruohonjuuritasolla

Ääntenlasku on oma tehtäväkokonaisuutensa. Sikäli kuin ketään kiinnostaa, kerrottakoon tässä, miten pienellä paikkakunnalla vaalitulos lasketaan.

Äänestysajan loputtua levitetään vaaleita tapettirullia (mitäpä muutakaan tässä kylässä, kun ratakisko ei tarkoitukseen sovellu :-) lattialle tai pöytäpinnoille sen mukaan, millaista tilaa on käytettävissä. Äänestyspaikkana toimii perinteisesti kylän isoin ala-asteen koulu, jossa pulpeteista saa kasattua isoja pöytiä. Nyt niitä ei koulun remontin vuoksi ollut, joten lattia palveli tasona. Tapettirulliin piirretään noin 20 x 20 cm:n kokoisista ruuduista koostuvat ruudukot siten, että ruutuja tulee yhtä monta kuin on ehdokkaita (+ yksi ruutu hylätyille vaalilipuille). Ruudut numeroidaan. Yleensä kerran tehdyt tapettirullat kestävät muutamat vaalit. Jos ehdokkaita on enemmän kuin vanhoissa rullissa ruutuja, otetaan tietenkin käyttöön uutta rullaa.

Vaaliuurna tyhjennetään sopivalle pöydälle, jonka ääressä lautakunnan jäsenet laskevat vaaliliput esimerkiksi sadan kappaleen nippuihin. Samalla saadaan tarkka tulos äänestäneiden määrästä. Kun liput on laskettu ja niputettu, itse kukin lautakunnan jäsen alkaa sijoitella niputtamiaan lippuja niihin piirretyn numeron perusteella tapettirullien ruuduille (mieluusti järjestäen ne sitä ennen jollakin tavoin järjellisesti, jotta vältytään holtittomasti sinne tänne poukkoilevilta ihmisflipperipalloilta).

Kun liput on sijoiteltu tapettirullien ruutuihin, jokaisen lippuja saaneen ruudun liput lasketaan siten, että kaksi toimitsijaa laskee ne erikseen ja merkkaa tuloksen ruutuun. Jos he saavat keskenään eri tuloksen, molemmat tarkastavat laskentansa. Kun kaikki ruudut on laskettu, joku, yleensä lautakunnan puheenjohtaja, laatii tuloksista yhteenvedon, joka lähetetään telekopiona eteenpäin ja liitetään vaalipöytäkirjaan.

Tämän jälkeen on vuorossa enää omien jälkien siivous ja vaalilippujen ja muun materiaalin pakkaus keskusvaalilautakunnalle toimittamista varten. Jälkimmäisestä huolehtii yleensä vaalilautakunnan puheenjohtaja nimeämiensä avustajien kanssa henkilökohtaisesti. Kaikki ei-roskaksi luokiteltava materiaali, kuten vaalipöytäkirjan konseptit, tukkimiehenkirjanpidot yms. palautetaan keskusvaalilautakunnan hävitettäväksi säännösten mukaisella tavalla. Vaaliliput toimitetaan luonnollisesti eteenpäin tarkistuslaskentaan.