Ikonoklasmia Helsingissä

Kiskot veivät työpäiväksi pääkaupunkiin. Malminkartanolla odotti ikävä yllätys. Maalaavat peittoon takavuosina tehtyjä iloisia graffiteja. Tunneliaseman seiniä kai pian vuosikymmenen ajan koristaneet iloisenväriset kuvat eivät olleet mitään töherryksiä, vaan kuuleman mukaan osaavan väen tilauspohjalta tekemää työtä. Ne loivat mukavan vaikutelman kolkkoon tunneliin. Ikävä kyllä vuosien saatossa ei-osaavat töhrijät "täydensivät" alkuperäisiä kuvia sotkuillaan. Ehkä niitä oli nyt tullut liikaa? Sääli joka tapauksessa.

Sen jälkeen, kun turkulainen Verso (joka taisi olla myös jonkinlainen new age -ja muun vastaavan väen suosikkipaikka) lopetti toimintansa, olen pitänyt Ammattienedistämislaitoksen ruokalan vihreää linjaa maan parhaana märehtijää simuloimaan pyrkivän ihmisen ruokapaikkana. En tosin väitäkään olevani vannoutunut märehtijäsimulaattori enkä tuntevani ravintolakulttuuria laajalti. Tänään oli tuhdin salaattiannoksen ohella tarjolla mm. kasvisborschkeittoa ja leivän päälle sinihomejuustopohjaista levitettä. Nam.

Illalla lähdimme kokeilemaan sauvaluistelua ensi kertaa tänä vuonna. Menneenä talvena hiihdin vapaata tyyliä vain hyvin harvoin, mutta silti lyhyet rullaluistimen"terät" tuntuivat oudoilta, kun potku ei voinut olla suksimaisen pitkä. Mukavassa joskin hieman tuulisessa säässä rullailimme Metsäkansan kirkolle ja takaisin. Oikein hyvä aloituslenkki. Pari hajahuomiota lajista. Naiset tuntuvat yleensä olevan miehiä järkevämpiä luistelijoita. Heillä toisin kuin monilla miehillä on lähes poikkeuksetta kypärä ja muut suojukset. Toisekseen laji on itselleni siitä vekkuli, että syke ei nouse kovin korkealle (lähimpänä vertailukohtana tulee mieleen hiihto), mutta silti tulee reilusti hiki ja jäsenet huomaavat tekevänsä työtä.