Niinhän siinä kävi, kuten arvelinkin. En edelleenkään törmännyt hankalaan opetusryhmään. Sen sijaan mitä motivoituneimpaan ja tiedonhaluisimpaan ryhmään. Tietenkin suuri halu oppia yhdistettynä vaatimattomiin pohjatietoihin ja -taitoihin voi olla jonkun mielestä hankalaa. Minusta päinvastoin. Tällaisen ristiriidan vuoksi muuten asioiden opettamisesta maksetaan palkkaa ihmisille, jotka tätä ammattikuntaa edustavat. Muodikasta on puhua opettamisen kuolemasta ja ohjauksen tulosta sen tilalle. Tietenkin opettamisen merkitys vähenee tietojen ja taitojen kasvaessa, ja jossakin pisteessä varmasti muuntuu ohjaukseksi. Tiedekorkeakoulussa pro gradu -työn tai diplomityön tekijää tuskin opetetaan. Sen sijaan ammatillisessa perustutkinnossa opettamisen korvaaminen ohjauksella on pedagoginen heitteillejättö. Tästä kuvasta lähinnä koillisnurkan osalta minulla lienee joskus jotakin sanottavaa (kuva Opetushallituksen AiHe-projektista eli Aikuiskoulutuksen henkilökohtaistamisprojektista). Puhutaan tästä joskus toiste. Aluksi lupailin politiikan välttämistä tässä verkkopäiväkirjassa, mutta koulutuspolitiikan loputtomalla suolla on tullut viime päivinä tarvottua jo hyvän matkaa. Pahoitteluni.

Illansuussa kävin puolisoni kanssa hölkkäämässä rauhallisen lenkin. Sää oli mainio ja maisema kaunis. Myöhästyneen kevään johdosta luonnon vehreys ei aivan vielä ole muuttunut syvän vihreäksi. Raikasta vaaleanvihreää on näkyvissä monin paikoin. Usein juhannuksena luonto on ollut tällainen. Paikoin syreenitkin ovat vielä komeasti kukassa. Pitäisiköhän niitä istuttaa lisää? Yksi pieni sellainen oli talven aikana menehtynytkin.